Voisin sanoa, että oli kylmä ja myrskyinen yö... enkä edes valehtelisi! Se marraskuun päivä kun päästiin hakemaan pieni konna kotiin oli kyllä lumimyrskyistä pahin! Pakattiin konnan tarvikkeet autoon ja lopulta konna sai matkustaa vällyjen välissä pahvilaatikossa. Ulkona keskellä lumimyrskyä tunsin yht äkkiä kuinka pieni konnan pää nyhjäsi kainalossani... raukka parka oli kaivanut itsensä jo ulos laatikosta ja sai maistaa aimo annoksen suomalaista lumisadetta! Onneksi sentään pysyi lämpimänä!
Ei oltu kerrottu uudesta lemmikistä mitään lapsille vaikka joskus on kyllä puhuttu että kilpikonna voisi olla sellainen lemmikki joka meillekin sopii ja konnakirjoja meillä oltiin silmäilty jo pidemmän aikaa. Voitte kuvitella sitä hämmästystä kun tultiin kotiin.
Siinä sitten koko perhe ihmeteltiin uutta perheenjäsentä ja rakennettiin kimpassa konnalle uutta kotia olohuoneen nurkkaan.
Hyvin nopeasti uusi tulokas sai nimekseen HeviKonna. Nimi oli meillä miehen kanssa mielessä jo ensitapaamisesta lähtien (johtuen konnan temperamenttisesta sähisemisestä), mutta myös lasten suurella HeviSaurus -faniudella saattoi olla osuutensa asiaan... ;) Ja ottaen huomioon, ettei konnan sukupuolta tietenkään voi vielä tietää, niin tuohan on oiva nimi kummalle tahansa!
Ja kyllä se vain sydäntä lämmittää kun kolme pientä ihmistä pääsee ihmettelemään pienen kilpisen elämää... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti