Korviketta seepiansuomulle?

Nakertavatko teidän kilpikonnat seepiansuomua? Meillä ei Hevi ole siihen ikinä koskenutkaan... Edellisen terraarion siivouksen yhteydessä otin sen kokonaan pois ja olenkin nyt miettinyt vaihtoehtoja sille? Kuinka siis estää konnan nokkaa kasvamasta liikaa?

Kilpikonnan nokkahan on melkolailla samanlaista materiaalia kuin ihmisen kynnet. Kokenut konnanhoitaja voi sitä tarpeen tullen leikata itsekin, mutta aloittelijan lienee parasta mennä ensin eläinlääkärin juttusille saamaan asiaan opastusta. Konnan nokan pituuteen ei ole mitään tarkkoja ohjeistuksia, mutta heti jos kilpikonnan syöminen alkaa olla hankalaa nokan pituuden vuoksi, on sitä syytä lyhentää.

Meillä nokka pyritään pitämään lyhyenä kuluttamalla sitä säännöllisesti. Hyvä vinkki tähän on keraaminen ruokakippo! Kun konna metsästää viimeisiä salaatinrippeitä kupin pohjalta nokka hioutuu samalla automaattisesti. Idea on aika sama kuin se että terrassa on hyvä olla kiviä jotta konnan kynnet kuluvat sopivasti.

Nyt kun seepiansuomusta luovuttiin, päätin kokeilla Heville kokonaista porkkanaa! Porkkanahan ei toki saa kuulua jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta annoin sitä pari suurehkoa palaa namipäivänä (aikaisemmin olen raastanut porkkanan silloin kun olen sitä antanut). Hevi tuijotti porkkanan uutta olomuotoa ensin pitkän tovin, mutta kävi sitten kimppuun täydellä voimalla! Ja kyllä vain pieni konnanen sai siitä hyvin irti paloja! Välillä nokka napsahti turhan napakasti ja porkkana lensi pois ruokakiposta.... Siinä oli päivän komedia-annos taattu sitä porkkana vs. kilpikonna ottelua katsoessa! :D

"Jahas... Mikäs juttu tää nyt on?"

"Hei! Tätä ei oo hienonnettu!"

"Kyllä mä sulle vielä näytän!"

Sukulaisia visiteeraamassa

Kävimme viikonloppuna Linnanmäen Sealifessa koko perheen voimin. Erityisesti halusimme nähdä tammikuussa avatun "Kilpparikolon". :D Lasten mielestä meidän piti ottaa ottaa paljon kuvia kotona odottavalle Heville sen sukulaisista Sealifessa. Tässä siis pieni kuvapläjäys näyttelystä!

Mississipinkarttakilpikonnat lämmittelemässä.

Juovakilpikonnan uimaharjoituksia.

Tämä Euroopansuokilpikonna oli kuulemma alunperin löytynyt järvestä SUOMESSA! Toisin sanoen siis alunperin lemmikkinä ollut konna, jonka joku on kyllästyttyään hylännyt.

Kiinanpehmeäkilpikonnapariskunta oli ehkä näyttelyn mielenkiintoisin (ja samalla ällöttävin) otuspari... ;) Tämä harvinainen laji mm.virtsaa nenästään. Valitan ali-arvoista kuvaa, mutta eläimiä kuvatessa ei tietenkään käytetty salamaa. Kiinanpehmeäkilpikonnilla oli myös pieni kuukauden ikäinen poikanen jonka saimme nähdä vilaukselta! Siinä vasta pikkuinen otus! :D

Kaikki Kilpparikolon asukkaat ovat semiakvaattisia lajeja, eli ne viettävät aikaansa niin vedessä kuin maallakin. Näyttely olisikin ehkä kaivannut paria maakilpikonnaa! Vai olenko minä vain puolueellinen? Mielenkiintoinen näyttely oli joka tapauksessa ja suosittelen kaikille kilpparifaneille! :)

Lisää tietoa näistä konnista ja Kilpparikolon näyttelystä saat täältä: http://www.visitsealife.com/Helsinki/suunnittele-vierailusi/kilpparikolo/

Ensi kesänä Sealifessa vietetään myös Turtlefest tapahtumaa, jossa olisi sitten lupa katsella myös niitä nyt kaivattuja maakilpikonnia! Sitä odotellessa!

http://www.visitsealife.com/Helsinki/turtle-fest/

Tulevaisuuden tutkijat (ja niiden isä).

Lähtiessämme lahjoitimme toki vielä merikilpikonnien rahastoon. Mukaan tarttui myös yksi pehmoinen kilpikonna sekä yksi välkkyvä merisiili! Ja eikun kotiin näyttämään Heville kuvia... ;)