lauantai 23. helmikuuta 2013

"Piipikonnalle pepaattia"

Lauantai on myös HeviKonnan namipäivä! Me hemmotellaan tänään konnaa sen ehdottomalla lempparilla, eli tomaatilla! Tai kuten 2-vuotiaani asian ilmaisee: "Annetaan piipikonnalle pepaattia!"... ;)

Hevi herkkuruuan kimpussa. 

Ihan pitää kielellä lipoa herkut "huulista"! 

Pssst kaveri... Poskessa on vielä vähän...

Tämä oli nyt tällainen viikonlopun kuvapläjäys! Kunnon ravintopäivitys on tekeillä, mutta tänä viikonloppuna panostetaan täysillä niinkin ihanaan asiaan kuin pulkkamäkeen (vaikka Hevi taitaakin jäädä pois siitä hauskuudesta ja jatkaa herkuttelua terraariossa...)! :D

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kolme pientä konnanomistajaa

Kun taloudessa on pieniä lapsia, on pelisäännöt minkä tahansa eläimen kanssa tehtävä selväksi. Kilpikonna ei ole lelu ja päävastuu eläimestä on aina vanhemmalla. Kuitenkin lapsille on tärkeää saada osallistua konnan hoitoon ja samalla oppia vastuuta eläimestä.

Hevin käsittelyssä ollaan oltu erityisen tarkkoja. 2-vuotias kuopuksemme ei kävele missään konna kädessä, vaan pitää konnaa sylissä istuessaan itse lattialla. Kaikki konnanhoito tapahtuu vanhemman valvonnassa. Eniten pienimmät taitavat nauttia kun saavat silputa salaattia Hevin ruokakuppiin tai jopa syöttää konnaa kädestä. 5-vuotias esikoinen saa silloin tällöin ottaa Hevin jalottelemaan (tällöinkin toki jompi kumpi vanhemmista on aina lähistöllä).


Nyt onkin ollut mukavaa kun Hevi on hieman kasvanut ja tanakoitunut ja sitä uskaltaa jo enemmän pitää vapaana ilman että tarvitsee pelätä sen jäävän jumiin sohvan alle! Iltaisin kun pienimmät ovat jo sängyssä olen itse ottanut Hevin jaloittelemaan ja antanut sen liikkua melko vapaasti (kun ei tarvitse pelätä kenenkään tallaavan sitä). Kummia pesäpaikkoja se pikkuinen aina silti löytää! ;)





sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Paastopäivän kamaluus...



Hevi on ollut meille tulostaan asti hyvä syömään! Ruoka maistui konnalle jo ensimmäisenä päivänä vaikka myyjä varoitteli että konna voi olla pari päivää syömättä maiseman vaihdoksen myötä.

Ollaan pyritty pitämään konnalla yksi paastopäivä viikossa, samoin kuin yksi herkuttelupäivä. Konnan ravinto koostuu siis pääsääntöisesti erilaisista tummista salaateista ja yrteistä (esim.romaine, tammenlehti, rucola, basilika yms.). Lapset ovat pitäneet tärkeänä, että Hevin "namipäivä" on lauantai, kuten heilläkin. Tällöin ruokakuppiin ripotellaan perusruokien lisäksi esim.tomaattia, päärynää ja joskus hieman porkkanaa raasteena. Varsinkin tomaatti tuntuu uppoavan erityisen hyvin.

"En oo muuten tulossa alas, ennen kun annat ruokaaaa!"

Paastopäivä on sitten maanantai (joka on tunnetusti viikon masentavin päivä muutenkin). Meillä oli aluksi suuria ongelmia Hevin paastottamisen kanssa, koska konna kiipesi kirjaimellisesti seinille jos ruokakippo oli tyhjä! :D Lopulta päätettiin tarjota konnalle paaston aikana pieniä määriä kuivaa heinää ja kilpikonnan pellettejä. Kunhan pidetään ruoka mahdollisimman niukkana ja kuitupitoisena. Mielestämme tämä on toiminut loistavasti.

"Hmmmm... pääsiskö tästä ton ruukkukasvin kimppuun?"

Hevin terraariossa on alusta saakka ollut myös eläviä viherkasveja. Yksi loistavasti kestänyt on tämä pesäraunioinen. Tietenkin kun sijoittaa terraan kasveja on ensin varmistettava että ne ovat täysin myrkyttömiä. UV-lampun ja päivänvalolampun alla ne kyllä yleensä pärjäävät vallan mainiosti.

Ruukkukasvit kiinnostavat erityisesti paastopäivinä kun muuta tuoretta ruokaa ei ole tarjolla.

"Paastopäivä MY ASS!!"

Yritän jossain vaiheessa tehdä nelivarpaan ravinnosta kunnon postauksen, mutta siihen tarvitsen varmasti muitakin lähteitä kuin oman pääkoppani! ;)

lauantai 16. helmikuuta 2013

Olipa kerran se päivä kun allergiaperheeseen tuli lemmikki...



Voisin sanoa, että oli kylmä ja myrskyinen yö... enkä edes valehtelisi! Se marraskuun päivä kun päästiin hakemaan pieni konna kotiin oli kyllä lumimyrskyistä pahin! Pakattiin konnan tarvikkeet autoon ja lopulta konna sai matkustaa vällyjen välissä pahvilaatikossa. Ulkona keskellä lumimyrskyä tunsin yht äkkiä kuinka pieni konnan pää nyhjäsi kainalossani... raukka parka oli kaivanut itsensä jo ulos laatikosta ja sai maistaa aimo annoksen suomalaista lumisadetta! Onneksi sentään pysyi lämpimänä!

Ei oltu kerrottu uudesta lemmikistä mitään lapsille vaikka joskus on kyllä puhuttu että kilpikonna voisi olla sellainen lemmikki joka meillekin sopii ja konnakirjoja meillä oltiin silmäilty jo pidemmän aikaa. Voitte kuvitella sitä hämmästystä kun tultiin kotiin.



 Siinä sitten koko perhe ihmeteltiin uutta perheenjäsentä ja rakennettiin kimpassa konnalle uutta kotia olohuoneen nurkkaan.


Hyvin nopeasti uusi tulokas sai nimekseen HeviKonna. Nimi oli meillä miehen kanssa mielessä jo ensitapaamisesta lähtien (johtuen konnan temperamenttisesta sähisemisestä), mutta myös lasten suurella HeviSaurus -faniudella saattoi olla osuutensa asiaan... ;) Ja ottaen huomioon, ettei konnan sukupuolta tietenkään voi vielä tietää, niin tuohan on oiva nimi kummalle tahansa!


Ja kyllä se vain sydäntä lämmittää kun kolme pientä ihmistä pääsee ihmettelemään pienen kilpisen elämää... <3